Viimeinen sukupolvi Sophie rantautui takaisin Bloomien tontille. Hän käveli hääkaaren luo, ja unelmat hänen päässään alkoivat virrata. Sophie kuvitteli itsensä ja rakkaan miehensä tuon kaaren alle.



Jotta tuo todella kaunis unelma saataisiin vielä joskus toteutumaan niin Sophie pirautti Arhipalle ja pyysi häntä kyläilemään. Kyläreissun aikana Arhippa sitten myös muutti taloon.



Ja vielä samana muuttoiltana Sophie kyykistyi ja kosi miestä.



Nämä kaksi olivat nyt todella onnellisesti kihloissa. Heistä näki jo kaukaa miten paljon he rakastivat ja himoitsivat toinen toistaan.



"Hyi, menkää muualle, en voi sietää tuollaista nuolemista keskellä yötä. Ajatelkaa minkälaisia painajaisia tulen nyt saamaan!" Naomi pauhasi ja näytteli tiettyjä sormia nuorelle parille.



Arhippa on roskisdyykkari! Nyt se on todistettu. Hän monet yöt, kun muut olivat nukkumassa, hän hiiippaili roskiksen luo, kurkkasi sisään ja katsoi mitä se sisälsi.



Vanha pari joutui nyt tästä lähtien tyytymään entiseen lastenhuoneeseen, jotta Sophie ja Arhippa saisivat paremman makuuhuoneen. Lastenhuoneen sängyt olivat pienet, huonot patjat ja kaikenlisäksi todella hirveät lakanat.



Ahmatti tuo Sophie. Hän rakasti syömistä. Nuo kaikki muroaamiaisetkin hän teki vain itselleen ja eteni aina kupilta kupille, kunnes jokainen kuppi oli tyhjä. Kiloja ei kuitenkaan hänelle tullut lisää.



sillä Sophie ryntäili vessaan oksentamaan pois murot. Joko hän on bulimikko, ja todella paha sellainen ja hoitoa kaipaava. Tai sitten hän tekee kuolemaa.



Talvi teki taas tuloa naapurustoon. Naomi ei ollut tästä innoissaan.
"Ei talvi, älä tule. En halua," Naomi voihki.



Naomi ja Arhipan suhde parani todella hyvin, ja pian he olivatkin todella hyviä ystäviä. Naomi tunsi vetoa vävypoikaansa, mutta ei halunnut myöntää niitä tunteita itselleen tai sitten kenellekään muulle.



Se että Naomi hakeutui muihin miehiin, ja juoksi heidän perässä saattoi johtua Anttonista. Antton oli vanhemman iän myötä vähän päässyt rupsahtamaan.



Kymmenes sukupolvi ilmoitti että se syntyy kohta! Sophie oli raskaana.



Ja kun sitä ollaan raskaana niin mitä muuta siminaiset voisivatkaan juoda kuin purkkimehua. Purkkimehu sisälsi kaikki tarpeelliset aineet, jota kasvava lapsi tarvisi mahassa.



Kun Antton yritti lähestyä Arhippaa leikittämällä häntä, Arhippa ei ihan innostunut tästä ideasta. Heidän suhteensa huononi, ja he päättivät mennä terapiaan.



Terapian ylläpitäjä oli käskenyt Anttonia kirjoittamaan päiväkirjaa, jotta voitaisiin päätellä mikä on mennyt pieleen, ja mikä on menossa pieleen. Anttonilla oli päiväkirjaa kirjoittaessa yksi suuri suru sydämessä.



Hänestä kasvaisisi vanhus! Nyt hän vasta olikin ryppyinen, vanha ja kukaan nainen Naomin lisäksi ei enää tulisi tuntemaan vetoa häntä kohtaan.



Myös Naomi kasvoi vanhukseksi. Toisin kuin miehensä, Naomi säilyi kieltämättä aika hyvin. Ja kaikenlisäksi hän oli innoissaan vanhuudestaan. Eläke kutsuu!



Sophie sai unelmahäänsä. Talvihäät. Vieraita ei ollut, koska Antton ja Naomi olivat töissä. Ja Arhippa halusi pienet häät. Vaikka häät olivat pienet, ne koskettivat kaikkien sydämiä.



Sophien sydäntä kosketti myös samana iltana kasvanut maha, ja hänen lapsensa. Hän mietti seuraavan yön päänsä puhki, että minkä nimen antaisisi lapselle.



"Saitko ne ultraäänikuvat, jotka lähetin sinulle. Harmi kun et pääse paikalle katsomaan synnytystä, mutta lupaan että sinusta tulee kummitäti," Sophie lupaili siskolleen Pearlille.



"Tämähän on jo iso masu. Kohta se lapsi tulee tänne, ja minä aion rakastaa sitä niin paljon kuin rakastin sinuakin kultaseni," Naomi selitti Sophielle ja masulle.



Raskaus oli raskas. Sophie ei pystynyt enää syömään järjettömiä määriä ruokaa, koska ruoka ei pysynyt hänen mahassaan ja hän aina jostain kummasta syystä nukahti syödessään.



Terapia auttoi kovasti näitä kahta, ja heistä kehittyi myös todella hyvät ystävykset. Tyynysota oli heidän lempileikki, jota leikittiin öisin, päivisin, aamuisin. Aina kun oli aikaa.



Sophie luki kirjaa Kaunotar ja Hirviä tulevalle lapselleen. Hän tuumi että jos lukee lapselle kirjaa, niin lapsesta tulee viisas ja kaunis. Itse täydellisyys.



Noustuaan sängystä lapsi ilmoitteli että haluaisi ulos mahasta. Ilmeisesti Sophien tarinat eivät olleet lapsesta kivoja ja ne taisivat pelottaa. Sophie ei olisi halunnut vauvan syntyvän vielä, Arhippa nimittäin ei päässyt paikalle. Hän oli töissä.



Mutta onneksi isovanhemmat olivat kannustamassa Sophieta. Naomi kirosi että Sophi päätti synnyttää kello kaksi yöllä. Yöunet tulisivat jäämään lyhyiksi.



Mahasta tuli ulos tyttö! Vaaleahiuksinen, harmaa silmäinen, tummaihoinen kaunis tyttö! Tyttö sai nimekseen Gabrielle.



Ja toinen lapsi! Suvun toiset ja viimeiset kaksoset. Tämäkin lapsi on tyttö! Vaaleahiuksinen, harmaasilmäinen ja isänsä ihon perinyt tyttö. Tyttö sai nimekseen Ciara.



Nyt on kymmenes sukupolvi syntynyt. Kiitos kaikille lukijoille kommenteista, ja siitä että olette lukenut tätä legacyä. Lopetan tämän hyvin mielin, ja aloitan uuden jossain vaiheessa. Varmaan aika pian.
Kiitos vielä kerran. Voit vielä kommentoida jos haluat :>
Ja en tule poistamaan tätä legacyä netistä.

Kiitos!