Erno rakasti puutarhaansa. Omenapuut olivat hänelle kaikki kaikessa. Hän pystyi nousemaan keskellä yötä, vain hoitamaan rakkaita puitansa.



Hän oli päivisinkin omenapuidensa kimpussa. Tällä kertaa hän keräsi puittensa tuottaman sadon. Kylläpä satoa kertyi paljon kahdesta omenapuusta.



Kalastamansa ruuan Erno valmisti iltaisin, ja söi sen hyvällä omalla tunnolla. On huvittavan näköistä kun tuo ahven ikään kuin kimaltelee lautasella, en tiedä miksi se tekee niin.



Kun Anna heräsi aamulla, hän ryntäsi suin päin vessaan vessanpöntölle tyhjentämään eilisen ruuat. Voisiko kyseessa olla ruokamyrkytys?



Ei ollut. Kyseessä oli raskaus. Tätä raskautta Anna oli odottanut innolla. Hän ei pystynyt odottamaan hetkeä jolloin vauva tulisi ulos hänestä, ja hänestä tulisi äiti!



"Kohta pitäisi kai järjestää vauvakutsut?", Anna tuumi.



Myös Erno oli innoissaan esikoisestaan.



Työt saivat odottaa. Anna otti töistä äitiysvapaata, että hän voisi keskittyä raskauteen. Ja puutarhaan. Puutarhassa oli tällä hetkellä kasvamassa tomaatteja, jotka Anna möi torilla.



Ne tomaatit mitkä jäivät Annalle itselleen hän teki maittavaa tomaattimehua. Nami. Kuka nyt ei pitäisi tomaattimehusta?



"Milloinkohan se talvi tulee? Odotan niin kovasti talvea. Että pääsisin hyppimään pihalla ja heittelemään sinua lumipalloilla, kultaseni," Anna kertoi haaveestaan miehelleen.
"Mitä jos kultaseni nyt vain keskittyisit raskauteen ja siihen että mahastasi tulee terve lapsi ulos tähän maailmaan?" Erno sanoi ja suuteli vaimoaan otsalle.



Voi Erno raukkaa. Hän sai potkut töistä! Ammatiltaan Erno oli ammattimainen juhlavieras (?) ja hän sai palkkaa 1400 simeleonia per työpäivä. Kyllä mahtaa harmittaa.



Harmituksen korvasi Annan synnytys. Erno kuuli pihalle asti kun hänen vaimonsa kirkui keittiössä, ja hän ryntäsi taloon kannustamaan vaimoaan.



Tätä en olisi ikinä osannut odottaa. Vaalea ihoinen, vaalea tukkainen, sinisilmäinen poikalapsi syntyi taloon! Vau, hämmästyin, ja niin myös hämmästyivät lapsen vanhemmat. Lapsi sai nimekseen Jude.



Isä ja poika. Tällä hetkellä he ovat vielä hyvin samannäköisiä.



Poikansa syntymän näkeminen toi Ernolle lisävoimia. Niinpä hän otti sanomalehden käteensä, avasi sieltä avoimet työpaikat osion ja löysi itselleen unelmatyöpaikan. Seikkailualan. Joka pojan unelma.



Oho. Anna vähän paloi kun hän lämmitteli liikaa itseään takkatulen loimuissa.



Anna, niinkuin kaikki muutkin Bloomin suvun jäsenet, oli hyvin viisas ja taputti omaa olkapäätänsä. Hän viisaana siminä meni istumaan alusvaatteissa pihalle, ja odotti vähän aikaa että jäähtyisi. Tämä idea toimi, eikä hän paleltunut.



Ernolla oli heikompi vastustuskyky kuin Annalla. Vaikka hän pukeutui tosi tosi lämpimästi, silti hän sai pahan nuhakuumeen.



Mutta onneksi kuuma takkatuli paransi hänet. Tuo sama takkatuli toi Ernon romanttisia kollimaisia piirteitä esille. Hän halusi lisää lapsia.



Ja niinpä hän aloitti Annan sulattelun tuolle ajatukselle.



Päivä saapui, ja niin saapui myös Juden syntymäjuhlat. Hänestä kasvoi suuri persoona. Kellään Bloomin suvun poikalapsella ei ole ollut noin suuria huulia. Hyvä juttu vai ei? Sen näkee aikanaan.



Anna rakasti poikaansa, ja niin Judesta kehittyi oikea mammantyttö. Suloista <3



Aika kuluu. Anna oli raskaana! Ja Erno oli todella todella innoissaan tästä raskaudesta. Hän toivoi niin kovasti toista poikaa, että hän voisi valmentaa poikiaan ja tehdä heistä kuuluisan pesäpallojoukkueen.

Ensiosassa selviää mitä Annan mahasta paljastuu, ja toteutuuko Ernon toive. Lue uusi osa ja saat tietää. Kommenttia saa ilman muuta laittaa :)