Ei voi olla totta. Kohta vanhus, ja Mata oli jälleen kerran raskaana.



"Minä luen kirjasta kaikkea lapsiin liittyvää, niin osaan sitten auttaa äitiä lapsen hoidossa, koska silloin tiedän asioista", Alice pähkäili.



Jostain syystä Mata ei ollut yhtään innoissaan tyttärensä Audreyn kasvusta. Hänellä oli naama vääntynyt kuin mätä kurpitsa.



Audreysta kasvoi suloinen. Huomasin muuten että hänellä onkin harmaat silmät, eikä siniset, niin kuin viime osassa kirjoitin. Mutta nyt se on varmaa, harmaat silmät.



Kaiken tuon häsläyksen keskellä Alice joutui aivan yksin tekemään läksyt. Ilman kenenkään apua. Koko talo pörräsi Audreyn ja raskaana olevan Matan lähellä. Alice oli yksinäinen.



Vaikea raskaus oli edessä.
"Kuules nyt. Yritä syödä asiallisesti. Lapsesi ottavat sinusta mallia. Muista se", Toini torui Mataa.



Vaikka Mata joi hyvin paljon kahvia, mikä ei ollut hyväksi lapselle, hän ei silti pysynyt hereillä.



Ei edes tehdessään putkitöitä!



Mutta kun oli synnytyksen aika, Matan silmät ja elimistö pamahtivat käyntiin. Olohuoneesta kuului vain kova huuto, ja kiljunta, joka peittyi lapsen ensimmäiseen parkaisuun.



Lapsi sai nimekseen Anna. Hänellä on siniset silmät, ja musta tukka. Tukkan väri johtuu varmaan siitä kun Mata joi niin paljon kahvia raskausaikana.



Lapsi toi paljon iloa taloon. Alice oli innoissaan uudesta pikkusiskosta, ja siitä että hänen kakku onnistui!



Joku bugi vai mikäköhän? Paris koirasta tuli osittain näkymätön. Siitä piti päästä eroon.



Niinpä paikalle kutsuttiin eläinsuojeluviranomaiset, ja he sitten veivät Parisin mukanaan parempaan perheeseen. Näin kerrottiin Alicelle ja Audreylle. Mutta todellisuudessa Paris vietiin koiranmakkaratehtaaseen.



Jos joku ansaitsisi vuoden mummi- tittelin, ansaitsija olisi Toini. Hän oli aina auttamassa lapsenlapsiaan, ja etenkin Alicea.



"Ei ikinä erota mummi! Sä oot niin paras, ja mä pidän todella paljon sun tekemästä ruuasta. Se on parempaa kuin äitin tekemä", Alice kehui mummiaan.



Jälleen yksi kasvu tapahtui talossa. Audrey kasvoi lapseksi. Pidän hänen silmistään.



Myös talon toisella puolella tapahtui lisää kasvua.



Nimittäin Anna kasvoi taaperoksi. Isänsä avustuksella.



"Halataanko anoppi???!!!", Mata yritti halata anoppiaan, mutta se ei ihan onnistunut. Se johtui joko Matan hajusta, tai sitten siitä että heidän ystävyyssuhde ei ollut vielä se parhain, vaikka se oli tosin kyllä kehittynyt.



Iltaisin kun lapset olivat käyneet nukkumaan, Mata peitteli heidät yksi kerrallaan.



Synttärikakku ei oikein mennyt kaupaksi. Joko se maistui pahalta, tai sitten kaikki pelkäsivät että se lihoittaa tai sitten että se on myrkytetty.



Joskus Anna kuvitteli olevansa hamsteri.



Anna-hamsteri oli onnekas. Sillä hän oli perheen ainut lapsi, jonka Mata opetti kävelemään. Ja puhumaan. Ja vielä käymään potalla. Kiva äiti-tytärsuhde.



Hupsista, Mata lihoi. Tällä kertaa ihan luonnollisista syistä, hän oli syönyt liikaa ruokaa.



Nyt se tapahtui. Toinia tultiin hakemaan hänen miehensä Hakanin luo. Toini oli jo kaivannutkin miestään, mutta samalla, hän ei olisi halunnut jättää lapsenlapsiaan Matan luokse.



Koko perhe seurasi tätä surullista lähtemistä.



Illalla, kaikesta surusta huolimatta, vietettiin Alicen synttäreitä. Hänestä nimittäin kasvoi teini. Ja tavoitteeksi Alice sai romantiikan.



Anna raukka ei vielä ymmärtänyt kuolemaa. Hän nimittäin halusi huoneeseensa oman hautakiven, missä lukisi hänen nimensä.



Filip urheilijana kannatti salaattiruokia. Ja Audrey kakkuruokailijana kannatti kakkuja.



"Kerro, kerro, kuvasti, ken on naapurustossa kaunehin?", Alice kysyi peililtä. Itserakkaus oli hänestä se kaikkein kaunein rakkaus. Ja paras.



Talon kuopus, Anna, kasvoi lapseksi. Hän sai syntymäpäivälahjaksi kulmakarvojen siistimisen, ja paljon karkkia. Ja uuden sängyn.



Kun Alice tuli eräänä päivänä koulusta, hänen mukanaan koulusta tuli tyttö nimeltä Veronika. Tuosta tytöstä voisi kenties vielä joskus tulla osa Bloomin sukua.



"Hemmetti mummi! Miksi jätit minut? Kaipaan sinua, ja ruokiasi", Alice nyyhkytti mumminsa haudan luona.



Joskus iltaisin kun Alice meni nukkumaan, hän kuvitteli olevansa prinsessa Lumikki, jonka tulisi pelastamaan prinssi Komistus. Prinssiä ei vain kuulunut.



Filipillä ja Audreyllä oli hyvä suhde. Heillä oli tälläisiä maalaus/taiteilu-kisoja. He olivat aina kisaamassa kumpi on parempi ja taitavempi.



Hui. Pelottavaa. Filipille oli tullut myös iän myötä sellainen tapa, että hän katseli nuorempi, punatukkaisia tyttölapsia. Hän varmaan haaveili tekevänsä maailman ihaninta parfyymiä heistä.



Talon keskimmäinen lapsi Audrey kasvoi teiniksi. Tavoitteeksi hän sai nautinnon.



Illalla sitten Alice päätti lähteä kruisailemaan siskonsa kunniaksi, ilman siskoaan. Hän myös yritti etsiä sitä prinssi Komistusta, ennen kuin lähtisi yliopistolle.



"Minäpä näin tänään kummituksen. Se oli ihan valkoinen, ja sillä oli verenpunaiset silmät", Audrey kertoi siskolleen näystään.
"Hei pliis. Et viittis puhua tollaisista asioista. Mä pelkään pimeää, ja varsinkin kummituksi :p", Anna huusi siskolleen.



"Nyt tyttöseni vedetään hyvien aikojen muistoksi tipitipitipi-tanssi. Eiköstä vaan jookosta? POTPOT", Mata selitti Alicelle, ja Alice katsoi äitiään. Hän tunsi häpeää äitiään kohtaan.



Talon vessa lukemiset vanhenivat kokoajan. Nytkin Alicella oli kädessään 2 viikkoa vanha lehti.



Vihdoinkin Alice löysi prinssin, mutta ei kyllä minkään komistuksen. Hän päätti vain käyttää tätä tyyppiä, jotta voisi tuntea olonsa yliopistolla kokeneemmaksi kuin siskonsa.



Ja nyt perheen kuopuskin sitten päätti kasvaa. Anna kasvoi tieto-tavoitteeksi teiniksi.



"Nyt siskoseni me lähdemme yliopistoon. Pidämme siellä hauskaa ja löydämme ne prinssi Komistukset. Eikö vain? <3"


Ensijaksossa nelikon (eli myös Asian) yliopistoaikaa. Kerro mielipiteesi perijästä, sillä otan varmaan perijäksi sen kuka on saanut eniten kannatusta :>