Palatkaamme takaisin Outolaaksoon, Bloomien tontille, uudistuneelle sellaiselle. Erno taisi todella toteuttaa uhouksensa puutarhastaan. Hän on ostanut sopivammat vaatteetkin hommiin.



Voi miten kovasti Penny oli kaivannut kotitalon kylpyammetta ja merikapteeni Bond leikkejä. Hän osti itselleen uudet vaatteet kun pääsi kotiin. Jotain räväkkää mikä sopi hänen huiviin.



Perhosten kaappamisesta Penny ei ollut vieläkään päässyt eroon. Se oli hänen into ja rakkaus.



Erno oli erikoistunut taas tulikärpäsiin, öisin.



Aika kului ja Penny päätti että hän haluaisi lapsen. Jonkun suloisen pullanaaman, jolle voisi ostaa ihanimmista ihanimpia vaatteita ja teetättää suloisia kampauksia.



Niinpä hän otti luurin käteensä, ja näppäili yhden hoitonsa numeron.



Numeron omistaja oli Ukko. Keski-ikäinen, lähes likinäköinen, harmaa hiuksinen (oikeista hiuksista ei tietoa, mutta voisin veikata että ne ovat vaaleat tai punaiset, sillä niihin Penny tunsi vetoa) ja suuri sydäminen.



Ei Pennyllä ollut mitään aikomusta pyytää miestä muuttamaan luokseen, hän halusi vain lapsen, tai lapsia. Ukko luuli että Penny oli valmis vakiintumaan.



Jes! Erno ansaitsi vihdoinkin puutarhanhoidon kultaisen ansiomerkin. Tätä hän oli odottanut, ja oli hyvin innostunut.



"Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi, paitsi ehkä leppäkertut, mutta yritän parhaani," Erno lupasi kurkuilleen.



Näitä kahta yhdisti pitkän session jälkeen alusvaatteet. Molemmat sopivat vanhoille ja ryppyisille.



Viimeinen suudelma, ja Ukkoa ei tultaisi enää näkemään tässä perheessä. Hei hei Ukko. Nauti eläkkeestäsi, ja sekään ei ole varmaan pitkä.



Työmarkkinoilla puhalsi uusi tuuli, joten Erno päätti liittyä tuuleen ja lähteä töihin. Tällä kertaa löysäilyalalle. Penny lähti musiikki-alalle, ties vaikka hän olisi tuleva rockstara?



Ennen kuin Penny lähti yliopistolle, hänellä ei ollut isänsä kanssa hyvät välit. Mutta nyt tämä parivaljakko yritti kovasti parantaa välejään pallopeleillä.



Postinkantaja on hyvännäköinen. Tuleva mies vielä jollekin. Montakohan simiä olen jo päättänyt vielä ottaa legacyyni mukaan? x>



Apua, apua. Koira kuoli pihalle.



Yksi askel lähempänä rockstaraa!



Ja yksi askel lähempänä äitiyttä! Wihiiiiii....



"Minä haluan pullaposkisen lapsen, joka on vähän runsasluinen," Penny ajatteli ja söi perunalastuja, toivossa että lapsi olisi suloinen syntyessään.



Tarmonaattori oli Pennyn lempiväline kotona. Hän oli siihen koukussa, kuin joku olisi koukussa amfetamiiniin. Aina käytön jälkeen hänelle tuli helpottunut olo.



Kun raskausajalla Penny ei suostunut menemään töihin, hän auttoi isäänsä puutarhassa. Hän haravoi, ja isäukko Erno puhui kasveille.



"Pahuksen sadettimet!" Penny totesi.



Palkaksi puutarhan kasvun auttamisessa Penny sai isältään rullaluisteluradan. Siellä sitten loppupäivät kuluivatkin. Kiva juttu.



Kuuman syyspäivän iltapäivällä Penny tunsi lapsen haluavan ulos hänen kohdustaan. Synnytys käynnistyi, ja Penny kirkui isäänsä avuksi.



Isä ei kerennyt paikalle ennen kuin lapsi oli jo tullut ulos Pennystä. Lapsi oli kaikkea mitä Penny oli toivonut. Blondi, harmaasilmäinen ja tyttö. Tyttö sai nimekseen Naomi. Naomi on siis kahdeksas sukupolvi, korjaan virheeni.



"Olen ylpeä sinusta tyttäreni," Erno kehui Pennyä, ja he halasivat. He olivat jo melkein todella hyviä perheystäviä.



Erno lähti töihin, ja Penny jäi kaksin tyttärensä kanssa.

Ensijaksossa selviää syntyykö taloon lisää lapsia, ja kenen lapsia? Ja saapuuko Viikatemies hakemaan Ernon ikuiseen puutarhaan? Lue, ja saat tietää. Kommenttia saa laittaa :)