lauantai, 31. maaliskuu 2007
Osa 27: Vakava ahmimishäiriö
Naomi rakastui suuresti vauvaansa, ja olikin kokoajan hellimässä tätä ja leikkimässä hänen kanssaan. Pearl kasvoi kärttyisemmäksi, koska ei saanut nukuttua kunnon päiväunia.
Laskuja oli todella paljon maksettavana. Naomin ja Anttonin unelmahäät saisivat vielä siirtyä, sillä upeisiin satuhäisiin ei ollut varaa.
Uusia ylennyksiä sateli Anttonille todella usein. Mutta aina kun hän tuli töistä pois, hän toi mukanaan tuon ruman komisaarion, harmi kun ei ole komea :/
"Olet isin tyttö. Isi rakastaa sinua ja pitää sinusta huolen. Kasvatan sinusta minun tytön, ja sitten kun olen vanhus, niin sinä hoidat minua vastapalvelukseksi," Antton kertoi Pearlille.
Suloinen jälleennäkeminen. Naomi näki taas vanhan hyvän pingviiniystävänsä, Herra Lutusen. He silittelivät toinen toistaan ja jakoivat kuulumisiaan.
Yksi lapsi olisi liian vähän talossa, ainakin sitä mieltä Naomi ja Antton olivat. He päättivät vielä että he voisivat saada vielä ainakin yhden lapsen. Ehkä useammakin?
Illalla Pearl kasvoi. Hänellä on äitinsä jättihuulet, mutta hän on kyllä kovin kaunis. Silmät ja nenä sopivat yhteen huulien kanssa.
Monien tuntien kuluttua Pearl päästi suustaan vihdoinkin ensimmäisen sanansa;
"Mamma,"Pearl sanoi.
"Voi äitin tyttöä <3,"Naomi tokaisi, hän oli aivan liikuttunut.
Pian Naomi koki lisää ihania tunteita. Hän oli jälleen vessassa yököttelemässä pois päivällistä. Vessanpöntön puhdistaminen sen jälkeen oli hänestä erittäin ärsyttävää.
Olen alkanut epäillä että Anttonilla on ahmimishäiriö. Hän vain söi ja söi ja söi, vaikka hänellä ei olisi ollut nälkäkään. Vakavaa, mikäköhän voisi auttaa.
Kun Naomi oli menossa valmistamaan mahtimaitoa Pearlille, että voisi opettaa hänelle pottailun todella tärkeän ja hyödyllisen taidon, hänen mahansa suureni. Naomi oli raskaana!
Mutta vaikka raskaudesta pitäisi olla innoissa, ja myös siitä että ensimmäinen lapsi oppii käymään potalla, Naomi vain murjotti. Onneksi Antton oli kannustava isäukko.
Raskaus teki myös Naomista hyvin kärttyisän. Hän ei antanut miehensä laulaa hänelle serenadia, ei suudella tai edes halata ystävällisesti. Ihmeellistä tuo raskaus.
Onneksi tuolla laitteella Naomi koki ihmeellisen piristymisen, vaikka hän oli vannonnut jo kauan sitten ettei koskaan käyttäisi sitä.
Maha ja tuleva lapsi taas ilmoittelivat olemassa oloaan.
Illalla kun Antton tuli töistä, Naomi suunnilleen ryntäsi juoksien miehensä luo, ja suuteli tätä. He olivat toistensa kimpussa kuin kaksi punatulkkua. Tällä suhteella meni taas onneksi hyvin.
Puutarhanhoidosta piti Antton huolen. Hän halusi olla samanlainen kuin Naomin edesmennyt pappa, Erno. Ernolla oli kultainen puutarhanhoito merkki. Anttonilla on pronssinen, mutta hän haluaa kultaisen.
"Hei, voisiko joku auttaa minua? Minä taidan synnyttää, eikä mieheni ole taaskaan kotona, koska hän on töissä tienaamassa perheellemme rahaa," Naomi piipitti, mutta päätti kuitenkin synnyttää ilman kenenkään apua.
Taloon syntyi poika! Poikia ei ole syntynyt pitkiin aikoihin, kivaa vaihtelua. Poika sai nimekseen Alfred, ja hänellä on punaiset hiukset ja harmaat silmät.
Pearl kasvoi lapseksi. Suloinen :)
Ensimmäisen kaatosateen jälkeen Pearl juoksi pihalle, ja hyppäsi ensimmäiseen vesilätäkköön jonka hän näki. Leikittyään jonkin aikaan, hän kuitenkin luuttusi sen siivous-intoisena siminä.
Myös Antton oli hyvin siivous-intoinen. Ainoana vapaapäivänään viikossa hän siivosi koko talon, hoiti lapset ja teki ruuan. Ei mitään päiväunia tai lehtien lukemista. Pelkkää siivoamista. Ihme tyyppi.
Pearl päätti tutustua pikkuveljeensä ja Antton auttoi siinä Pearlia. Pikkuveli ja isosisko tulivat todella hyvin toimeen, kenties heistä kasvaisi parhaat ystävykset?
Hupsista, Naomi huomasi olevansa taas vaihteeksi kolmatta kertaa raskaana. Ilmeisesti hänelle ja Anttonille ei riittänyt kaksi lasta. Ehkä kolme riittäisi, toivon mukaan.
Pikkuruinen Alfred kasvoi taaperoksi. Hän on ihanan koomisen suloisen näköinen. Odotan innolla että millainen hänestä kasvaa. Isä Antton oli ainakin todella ylpeä pojastaan.
Kun taas Pearl oli todella todella ylpeä ensimmäisestä kympin todistuksestaan. Hän juoksi koulubussista ulos äitinsä luo, ja näytti todistuksen äitilleen. Naomi teki sinä päivänä kakkua koko perheelle Pearlin kunniaksi.
Jokaisella on omat paheensa. Pearlin pahe oli se että hän kävi öisin, kun hänen vanhempansa olivat nukkumassa, hän kävi syömässä perunalastuja. Hän pystyi syömään vaikka 5 pussia peräkkäin, eikä kukaan saanut tietää tästä.
Alfredin pahe taas oli se että hän joi pilaantunutta maitoa, joka vaikutti hänen järjellisyyteen. Hän nimittäin vaikutti päivä päivältä vähä-älyisemmältä.
Piristyslaitteen käyttö ei enää jostain syystä onnistunut Naomilla. Hän tunsi aina kun meni laitteensa että hänen loputkin voimansa häviäisivät. Piristylaite myytiin seuraavilla kylämarkkinoilla, ja Naomi sai siitä kivasti rahaa.
Sen verran rahaa, että hän sai ostettua tyttärelleen myöhäiseksi syntymäpäivälahjaksi nukketalon, joka oli tilattua netin kautta aina Espanjasta. Tuolla nukketalolla Naomi ja Pearl leikkivät viikonloput ja illat.
Jälleen kerran kun oli Naomin synnytyksen aika, kukaan ei ollut kannustamassa ja auttamassa häntä pääsemään siitä yli. Antton oli töissä ja Pearl koulussa. Hän saisi taas pärjätä yksin.
Tummaihoinen, punahiuksinen ja harmaasilmäinen tyttölapsi syntyi taloon! Tyttönen sai nimekseen Sophie, mikä on Anttonin isoäidin-sedän-veljen-hamsterin nimi.
Kun Pearl tuli koulusta kotiin, hän ryntäsi äitinsä luo ja halasi häntä.
"Kiitos äiti kun synnytit minulle pikkusiskon. Olen aina halannut sellaisen. Voidaanko me kasvattaa hänestä sellainen sininen, kun minä olen jo pinkki, enkä halua perheeseen toista pinkkiä?," Pearl kysyi.
"Kaikki ajallaan, kultaseni," Naomi sanoi ja huokaisi syvään.
Illan tullen myös vihdoinkin Alfred kasvoi lapseksi. Hän on suloisen persoonallisen näköinen. Ja hänellä on jopa isänsä tavoin kivan pieni ylähuuli!
Ensijaksossa lasten kasvua, ja ehkä jos on rahaa myös ne unelmahäät. Ja syntyykö taloon lisää lapsia? Tämä kaikki selviää ensijaksossa, joten lue se. Kommettia saa ilman muuta laittaa :)
Kommentit