Kolmikko saapui yliopistolle, ja heistä saattoi huomata että he olivat hyvin erilaisia kukin luonteeltaan. Niinkuin Pearl oli enimmäkseen napatanssia.



Ja Sophie piti shakkipeleistä. Hänestä kehittyi kampuksen mestari shakin peluussa, ja pääsi siitä hyvästä kamouksen lehteen ison kuvan ja haastattelun kanssa.



Kolmikon ainoa poika Alfred oli hyvin itserakas. Hän rakasti peilikuvaansa, ja kehui itseään usein sen edessä. Joskus hän myös saattoi mennä kyselemään talon kokilta että miltä hän näyttää, oliko takapuoli kiinteän näköinen, tai sitten pakarat. Itserakas.



Yliopistolla paikat olivat hyvin huonossa kunnossa ja todella epäsiistissä kunnossa. Rottia, koppakuoriaisia ja punatulkkuja lenteli ympäri taloa ja pihaa.



"Milloinkohan se talvi tulee? Voi että haluaisin päästä leikkimään taas vaihteeksi lumella. Ja voisin rökittää veljeni!" Sophie tuumasi.



Talvea ei kuulunut. Mutta Sophien tuleva aviomies Arhippa saapui käymään yliopistolla. Sophie ja hän tervehtivät kuin mitkäkin ystävät, vaikka he tunsivat toisensa ainoastaan puhelinsoittojen kautta.



Arhippa kuului niihin miehiin, jotka tuijottelivat naisten eturintamaa. Ja miten noloa se hänestä oli kun Sophie huomasi tämän.
"Ei hätää, jatka vain ja nauti näkymästä," Sophie sanoi miehelle ja vinkkasi silmää.



Alfred ja Pearl leikkivät talvella (jolloin ei kertaakaan satanut lunta, tai edes vettä) vesisotaa pihalla. He kiljuivat niin kovaa että naapurin lehtorit tulivat valittamaan heille.



Tämä suhde se vain lämpeni ja lämpeni. Niin lämpimäksi että Sophie uskalsi vihdoinkin muiskauttaa ensisuudelmansa Arhipan kanssa. Se oli hyvin tunteikas hetki molempien elämässä.



"Varo kulta, täältä minä tulen, ja kovaa," Sophie varoitti.
"Tule vain kulta niin lämmitän sinua," Arhippa vastasi ja laittoi kätensä valmiiksi että saisi Sophien kainaloonsa.



Pari vain rakastui toisiinsa enemmän ja enemmän. Tämän takia Sophie ei mennyt luennoille, ja sai varoituksen. Onneksi Arhippa osasi lohduttaa häntä.



Kukahan olisi lohduttanut Alfredia, sillä hänellä oli kova ikävä kasviaan, joka oli jäänyt kotiin. Oli ollut liian kylmää, että hän olisi saanut kasvin kaivettua ylös maasta ja vietyä sen mukanaan yliopistoon.



Pearl taas kaipaili kunnon ruokaa. Hänen mielestään yliopiston tarjoamiset olivat kieltämättä vähän huono puoliset. Aina joko salaattia, muroja tai juustopastaa. Hyi. Hän halusi kotiin.



Tämä ovi tuli ajanmyötä hyvin tutuksi Alfredilla, sillä sen takana asui tai siis oleskeli hänen rakastettunsa ja tuleva vaimonsa. Jonka nimeä en nyt tietenkään muista. Kutsun häntä Neidiksi.



Neiti ja Alfred kokivat ensisuudelmansa tuossa huoneessa. Ja tuossa huoneessa he myös lähestyivät suunnattomasti, ja rakastuivat toisiinsa.



Koska yliopistolla ei ollut enää mitään tarjottavaa Alfredille, hän päätti kysyä Neidiltä että tuleeko hän vaimokseen. He molemmat olivat nuoria, mutta rakastuneita.



Ja onneksi Neiti vastasi kyllä Alfredille. Nämä kaksi lhtivät pois yliopistolta, sillä he halusivat kokea vanhemmuuden onnen ja he halusivat ostaa auton ja pienen punaisen mökin.



Myös tällä parilla meni todella hyvin, ja monet illat Arhippa yritti suostutella Sophielle että tämä lähtisi pois yliopistolta, takaisin Bloomien tontille, ja veisi Arhipan mukanaan.



Pearl datasi 24/7. Ei tehnyt muuta.



Vihdoinkin Sophie suostui Arhipan pyyntöön, keräsi tavaransa ja lähti pois yliopistolta. Häntä vähän huolestutti jättää isosiskonsa yksin yliopistolle, mutta onneksi puhelimet oli keksitty.



Näin Pearl jäi yksin yliopistolle. Ainiin, olihan hänelle tietokone. Ja huonoa ruokaa.
Vähän ajan päästä myös Pearl lähti pois yliopistolta, muutti omaan kotiin ja hankki 10 kissaa. Ja talon missä oli ullakko.

Ensijaksossa syntyy kymmenes sukupolvi, ja tämä legacy loppuu. Lue, niin näet koskettavan viimeisen osan, ja millainen on kymmenes sukupolvi. Kommenttia saa laittaa :>